lauantai 1. helmikuuta 2014

Viikon varrelta... (ja vähän edellisenkin)


 Miten voikaan viikot sujahdella ohi näin nopeaan tahtiin!
Päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista ja nyt vasta pääsen istahtamaan koneelle, lapset leipovat mummin kanssa ja saan vetää hetken henkeä, phuhhuh kun onkin ollut melkoista menoa ja meininkiä viime viikot!
Kaiken lisäksi posti hajotti uuden tietokoneeni ja olen ollut orpona ilman konetta.
(Moni kuva on odottanut muistikortilla tänne pääsyä)




 Kyökkiä talviasussaan <3



 Mun ruokavalioni on kutistunut vihanneksiin ja pähkinöihin, tuntuu että mikään ei sovi, hedelmienkin sokeri on liikaa ja turpoan pelkästä leivän ja maidon ajattelustakin. Koko ikäni olen ollut vatsavammainen, mutta stressin ja unettomuuden myötä oireet muuttuvat infernaalisiksi, ärh kun onkin rasittavaa!
Noh näillä mennään....


 Me miehen kanssa odotetaan kevättä ihan into piukeana, prätkäprojekti nimittäin näyttää jo niin hyvältä. Kun lumet vaan vähän sulavat niin tämä mamma vetää nahkahousut jalkaan ja häviää auringonnousuun haistelemaan kevään ensimmäisiä tuoksuja ja sulavaa asfalttia! 
On jo niin ikävä kaksipyöräisen puikkoihin että olo on kun muksuna lintsin aukeamista jännittäen :)

Meillä on yksi viikonlopputraditio; mennään mykkyrälle sohvannurkkaan poppareiden kera Voice of Finlandia töllöttämään, muuten ei juurikaan jakseta sarjoja vahdata, mutta Voice, Putous ja Suomen surkein kuski tulee väijyttyä... Jotenkin se on sellainen startti viikonloppuun, lempparisarja ja sauna :)
Voi ja sain rakkailta ystäviltä tulppaaneja, lemppareita....
Tuovat mieleen meidän keväthäät, pöydissä oli nippukaupalla liloja tulppaaneja, kun tulppaanit saapuvat kauppoihin, on se minulle jo jonkinlainen kevään ensilupaus lumentulosta huolimatta.
Suomi on siitä ihana kun meillä on niin vaihtelevat vuodenajat, en tykkäisi asua ainaisessa helteessä. Tykkään kevään odotuksesta, hennoista puroista ja ensimmäisistä maasta työntyvistä nupuista. Vaikka olenkin syksyn suurin fani niin nautin kaikista vuodenajoista, lumiukkoineen, tihkusateineen kaikkineen <3
Äiti antoi iiiihanan vintagelampun, täytyy myöhemmin kuvata tuo kaunis kuparinen jalka <3 Äidit <3





Tässä lähistöllä on aivan ihana viljelijä, oikea vanhan kansan luomutietäjä, jolta ostamme suvun naisten kanssa herneet ja viljat jyvinä.
Jos ei ole muuta maistanut kun kaupassa seisseitä puhdistettuja jauhoja niin täytyy sanoa että on kyllä jäänyt paljosta paitsi, ravinnonsaannillisesti ja maullisesti. Kaura mun vatsalleni vielä käy ja voin kertoa että on kaukana perus neljänviljannallesta, kun edellisenä ehtoona myllyllä surauttaa tuoreet kauraryynit merisuolaveteen likoamaan ja hauduttaa aamulla tuoreen, pehmeän puuron <3
Auton perä niiasi kun haettiin reilut 200 kiloa luomuihanuuksia (4 perheen puolen vuoden tarpeet, nuo jyvät kun säilyvät todella pitkään, härskiintyminen alkaa vasta jauhatuksen jälkeen)
Meidän kaksveen ensimmäiset sanat aamulla silmien auettua on "Äiti, puuroa"
Puuro se miehen tiellä pitää ;)




Niin ja siitä keväästä puheenollen, löysin näin söpön kuvan arkistojen kätköistä <3
Ensi kesänä tuo murunen jo sotkee fillarilla ihan ite :)
Ihanaa viikonloppua!!!

2 kommenttia:

  1. Voi miten ihania kuvia! :)

    Voice on kyllä viikon kohokohta telkkarissa. :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis koti! Oon seurannu tuota parolan aseman blogia ja yks heidän kirjakin on, jossa vilahtelee teidän koti :) Nuo vanhat hellat on kyllä aarteita!

    VastaaPoista