sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Bileitä ja perunajauhoa.

 Viikon varrelta....


 Tämä viikko olikin oikein hulinaviikko, mutta ihan mukavassa mielessä.
Tiistaina saatiin leikkikavereita tänne, äiti oli hevonen ja veti koko lapsikatrasta pulkilla ja stigoille pihaa ympäri, oltiin aina yhden kierroksen verran jossain kivassa paikassa, mietittiin mitä eläimiä ja nähtävyyksiä löytyykään ja tuli käytyä ainakin afrikassa, ruotsinlaivalla ja avaruudessa, että ei turha päivä ollenkaan...ja yllättävän hyvin lapset yhdisti mikä kuuluu mihinkin maahan...pyramidit ja faraot egyptiin, pallomeri ruotsinlaivalle, karkkikauppa kanssa ja viidakon eläimetkin löytyi hyvin ;)
Mamman jalkalihakset huutaa vieläkin, vauhtia kun piti olla vaikka "pakettimatkailtiinkin".
Ja saatiin tältä ihanalta porukalta näin söpö kukka, kyllä mua nyt onkin tänä talvena hemmoteltu ihanilla kukilla <3 Kiitos!

 Korkkasin alkavia alemyyntejäkin senverran että hain vilukissalle pehmoisen hartiahuivin, (-70%) kotona huomasin sisäpuolella näin ihanan tekstin!
The Good Life is Right Here!
...niinpä...
Torstaina Ellu tuli meille ja kokkailtiin, höpöteltiin ja siivoiltiin yhdessä (kaksin siivous muuten on paljon hauskempaa kuin yksin, jos on niin läheinen ystävä jolle kehtaa sotkunsa näyttää, heehhheeeh, Onneks Ellu jo tuntee mun sielunmaiseman ja tapani kun omat taskunsa. Sellainen on ystävä, jonka kanssa, ei tarvitse pingottaa, oikeastaan tosiystävä on juuri sellainen jonka kanssa ei tarvitse välttämättä tehdä yhtään mitään, istua vain ja silti ei tule vaivautunut olo. Sellainen joka päättää lauseen kun itse vetää henkeä, sellainen joka ei säikähdä vaikka yliväsynyt äiti soittaisi kuudelta aamulla ja kertoisi nähneensä kamalaa painajaista adhd-kolmosista ja tehneensä varmuuden vuoksi kaksi raskaustestiä. Ystävän kanssa voi tehdä jotain ihan höpsöä joka ei uuden tuttavuuden kanssa tulisi mieleenkään, kuten se että pakkaa väen soutuveneeseen ja lähtee satamakahvilaan soutelemaan...tää soutuvenestoori on pitkä ja kivinen, en voi edes kirjottaa sitä kun mua rupeaa naurattaamaan niin että en pysy tuolilla...ihana Ellu!). 

Murusten kanssa leivottiin, saatiin keskiviikkona odotettuja vieraita.
Ja olin hämilläni kun he toivat niiiiiin mahtavia tuliaisia että huhhh!
Näin söpö pärekori oli täytetty oman tilan maidolla ja lihalla. Ja kaverin kanojen tuoreilla munilla, ja heidän kennoistaan oli pakattu mukaan myös hunajaa. Saatiin vaikka mitä ihanuuksia, en edes viitsi luetella, ettette tule kateellisiksi, hihh! <3 Vaikka rakkainta olikin nähdä tuo perhe ja saada vaihtaa kuulumiset, nähdä se suloisesti pyöristynyt vauvamasu ja udella millaisia rattaita on hankittuna pikkuiselle... (olen vaunufriikki, en tiedä kehtaanko edes tunnustaa mutta omistan 6 lastenvaunut, auts!)

 Niiin hyvää, niin kotoisan ja aidon makuista, nuo munatkin olivat aivan erimakuisia ja värisiä, oikeita onnellisten kanojen munia!
 Kuunaan päivänä ei ole mun vaniljakiisselini maistunut näin täyteläiseltä. 
Ja siitä päätellen miten nopeasti kattila tyhjeni, tämä maistui koko porukalle.
On se aito maito, vaan aitoa maitoa ;)
 Vaniljakiisseli:
Maitoa
Maissitärkkelystä (tai perunajauhoja)
Vaniljatanko
Intiaanisokeria

Sekoita jauhoja kylmään maitoon, ja raaputa vaniljatangosta sisus sekaan. (Heitä myös tangot mukaan)
Pulpauta kiinteäksi ja lisää intiaanisokeria.
Nammm!


Perjantaina oli naisten ilta, käytiin syömässä ja saunottiin, tehtiin kasvonaamiot, syötiin herkkuja ja lämmiteltiin glögiä...Rentoa oloa ja ihanaa tasaista puheen pulputusta. 
Nää on juurikin niitä kotiäidin piristysruiskeita!

 Lauantaina tyttö pääsi vielä lasten teemabileisiin ja hän oli peikkotyttö.



Tämän viikon voikin tiivistää lauseeseen; Kiitos kun meillä on niin paljon ihania ystäviä!
Ja ihana kun jaksatte järkätä juhlia ja pieniä breikkejä arkeen.
Ei muuten tunnu kaamos missään...

Kivaa alkavaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti