maanantai 11. marraskuuta 2013

Oharit ja elämäni imuri....

 Äidin ja isän tallissa nökötti näin jännän näköinen paketti. Se veti mua puoleensa kun valo yöperhosta...
Olivat pelastaneet tämän kaatistuomiolta. Mun mielikuvitukseni laukkasi kun mietin, miksi tämä on lojunut...varmaan sieltä kultaiselta viiskytluvulta asti laatikossaan avaamattomana. Miettikää nyt, tämä on       suollettu tehtaan hihnalta ja nyyhöttänyt paketissaan ja odottanut tositoimiin pääsyä nämä kaikki         vuosikymmenet. Ilmansuodatinkin oli kirkkaan valkoinen ja pölypussi siististi viikattu pakettiin. Suulakkeet olivat rivissä omassa kotelossaan iskemättöminä.

Luin joku aika sitten eräästä venäläisestä mummusta jolle oli lahjoitettu pesukone ja hän antoi sen naapurille "kun eihän tollaseen nyt pyykkilauta mahdu sisään notta sais pyykit pestyksi"
Ehkä tämän saanut rouva oli samanhenkinen "olen selvinnyt harjalla, rikkalapiolla ja luutulla tähänkin asti, en tarvitse moisia mölyäviä vempeleitä"
Ehkäpä jotakin tämäntapaista on käynyt Nilfiskin matkalla tehtaalta töihin ja kaveri on saanut viettää työttömiä vuosikymmeniä, mene ja tiedä, mutta mun mielikuvitus ainakin lähti liikkeelle, heh!

Niin ja niistä ohareista...tälle olisi ollut ostajaehdokaskin joka olisi kelpuuttanut Nilfiskin kotiinsa. Äiti kuitenkin tuumasi että tämä sopisi mun tyyliin paremmin kun hyvin ja tyrkkäsi matkaan.
Kotona kokosin kaverin ja tein testiajon...rakastuin niin syvästi tuohon sympaattiseen apuriin että jouduin ilmoittamaan ostajaehdokkaalle olevani niin perinjuurin kurja ihminen että vedän välistä ja otan tän käyttöön.

Uskomatonta kyllä, tämä on jopa meidän Dysonia hiljaisempi...ja sympaattisuudessaan vie kyllä kaikki tyylipisteet kuusnolla.





Viehätys vanhaan taitaa periytyä?! Vai miten on pienet traktorinkorjaajat ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti