tiistai 5. marraskuuta 2013

Koria kerrakseen


 Mä olen kova puhumaan, melko sosiaalinen tapaus. Kerran olin siskoni kanssa kaupungilla, käytiin torilla ja kaupassa, juttelin torikojujen myyjille, puistonpenkillä istuvalle mummolle ja kaupan kassalle pitkät tovit. Sisko kysyi kotimatkalla että mistä ihmeestä sä tunnet noin paljon ihmisiä, sanoin että enhän mä niitä tunne, mutta tutustuin just. Siskon diagnoosi oli että "sä oot niin outo!"
 Noh eilen bongasin korimyyjän, ilahduin niin perinjuurin noista kotimaisista käsintehdyistä puukoreista, kauppakoreista ja luonnonharjoista että eihän se myyjäraukka meinannut päästä musta eroon ollenkaan, mun toinen paheeni nimittäin on armoton tinkaus. Hän taisi jossainvaiheessa ymmärtää että eihän tosta papupadasta pääse muuten eroon kun suostumalla tinkimiseen. Voi se oli niiiiiin mukava myyjä, vähän jopa hävetti tuo tinkaustaipumus kun toinen oli mun kanssani ihan hätää kärsimässä.

Nyt on emännällä tukeva kori kauppareissuille, voi kunpa tuon suloisen puuntuoksun voisi jotenkin verbaalisesti välittää, oi ne tuoksuu niin hyvälle ja näyttääkin hyvälle.

Mummolassa on aina ollut noita perinteisiä puukoreja ja niitä sitten aikaa myöden on korjaitu teipillä, rautalangalla (vaarin lempimateriaaleja) ja vaikka millä, ne korit on nyt elonsa ehtoopuolella jo jopa surkuhupaisan näköisiä, mutta toimivat vieläkin!



 
 Arjen estetiikkaa parhaimmillaan. Sitä jopa mielellään vetää punaset kumpparit jalkaan ja lähtee puunhakuun ;)  Ainiin ja se kaveri myi myös possunharjaksisia pullasuteja ja hevosenjouhisia tiskiharjoja ja lattiaharjoja. (http://www.korikauppa.fi/) Mulla on ollut käytössä luonnonharhaksinen tiskiharja ja nyt se on tiensä päässä, sen voi heittää takkaan, varsi on puuta ja harjakset luonnonkuitua, siinäpä kierrätystä parhaimmillaan kun sen voi vielä muuttaa lämpöarvoksi sen sijaan että kuormittaa luontoa muovijätteellä. Nyt käyttöön tulee hevosenjouhista valmistettu harja, aikas symppis sellainen, 

Tälläiset kestävät, ekologiset ja käsin tehdyt tuotteet on vaan niin sympaattisia!
Kivaa sadeviikkoa!
...voi tuota kuran määrää....

2 kommenttia:

  1. Hih, minäkin vaikka olen aika ujo joskus ja joissakin tilanteissa, voin toisinaan puhua esim. kaupankassalle ylimääräistä. Ja mieheni nolostuu :D. Ja tinkaaminenkin on hyvä tapa, siitähän kertyy pidemmän päälle iso säästö. Kivan näköisiä koreja :).

    VastaaPoista
  2. Muutama sananen ja hymy voi olla suuri juttu monelle yksinäiselle vaarille jotka istuvat tuolla torinkulmalla päivät pitkät yksinänsä. Pienestä small talkista tuskin on haittaa missään tilanteessa ;) Tosta tinkaamisesta en sano muuta kun että äiti on kaikkien tinkaajien kuningatar, mä en ainakaan vielä paini lähelläkään sitä luokkaa ;)

    VastaaPoista