keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Käynnistymisvaikeuksia...

 Mä olen maailman onnettomin aamu-ihminen... Mies jo tietää että ensimmäiseen puoleen tuntiin ei kannata puhuakaan (paitsi ehkä kysyäkseen laitetaanko rouvalle kahvia, se edesauttaa käynnistymistä huomattavasti)
Olen joka aamu kun talviunilta herännyt karhu, murisen ja huojun tukka pystyssä.
Ja varsinkin tämä pimeys, huh, ei vaan meinaa mamma käynnistyä!

 Illalla kun on tiskannut tiskit ja imuroinut niin herääminen on astetta mukavampaa, en tykkää alottaa aamua kaaoksen keskellä, en vaikka siivotessa menisi yli puolen yön.


Tänäänkin, juuri kun olen syöttänyt lapset ja saanut heidät leikkeihinsä ja saan itselle kupin kuumaa kahvia nenän alle, kaksveellä on pottahätä, ja kun saan hänet potalle sisko huutaa keittiöön apuun. Kun pääsen keittiöstä takaisin vessaan kaksvee on kerennyt jo humauttaa potallisen pönttöön... niin pönttöön päätynyt osuus oli hyvin prosentuaalinen, pääsääntöisestihän se kuravelli oli lattioilla.
Kun vessa on kuurattu, poika pesty ja puettu niin koirilla onkin jo vaatimuksia ulos.
Just kun meinaan että jesh, onhan se sumppi vielä haaleaa niin puhelin soi ja kahvi saa vieläkin jäädä.
Kun seuraavan kerran kerkeän istahtamaan alas, lapset kyselee jo lounasta, se siitä aamukahvista sitten, juodaan kylmät lounaskahvit ;)
Eikös se kylmä kahvi kaunista. 

Talvisin tarvitsen vitamiineja ja rasvahappoja, mulla on tapana täyttää alkuviikoksi ne valmiiksi meille pieniin snapsulaseihin, helpottaa aamuja ja ne tulee syötyäkin. Kaihdan muovia ja kaikenmaailman dosetteja joten nää säilöö nappulat nätisti ja saavat olla hyllynkulmalla reilusti esillä niin ne muistaa napsiakin...
Tälläistä meidän aamuihin, kuis teillä?

Hyvää Huomenta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti