torstai 7. marraskuuta 2013

Diippiä torstaita!

 Jes, vihdoinkin sain kamerani huollosta!
Mulle valokuvaus on jonkinlainen henkireikä, ainoa harrastus mihin on aikaa, aikaisemmin maalasin ja kävin taidetunneilla, mutta viimeisestä taulusta on tainnut vierähtää 7 vuotta, ei vaan ole aikaa. Valokuvaus on mukavaa ja mulla on vimma tallentaa lasten kasvua ja meidän touhuja, niitä on hauska vuosien päästä kollailla kuvista. Sinänsä hauska juttu että rakastan kuvausta, mutten ymmärrä aiheesta mitään. Olen kuullut termit iso-aukko, valotusaika jne, mutta ne ei sano mulle mitään. Ruuvailen noita nupikoita aikani, katson mikä miellyttää silmää ja napsin menemään, siinä mun taktiikkani...täytynee joskus mennä ihan kurssille, voisi kuvien taso nousta huimasti ;)
 Sain kukkia, ihanaa <3 






 Tämä viikko on tuonut ikäviä uutisia ja huolta läheisten puolesta, mutta eilen lapset taasen palauttelivat maanpinnalle. Niin käy hyvin monesti....

Aamulla paistoi poikkeuksellisesti aurinko, nuppuset hakivat kuratamineet ja lähtivät ulos kera vihkojen ja kynien bongailemaan lintuja, olivat niin tohkeissaan kun väsättiin linnunruokintapaikka jonka menestys ylitti odotukset (mies vitsailikin että ruokitaan ilmeisesti puolen suomen tintit kun rahdataan linnunruokaa kassikaupalla kotiin)

Hetken päästä he pyysivät kuumaa kaaakaota; katselin kun kaverukset istuvat puutarhapöydän ääressä vierekkäin kurahousuissaan, nautiskellen kaakaota ja keksejä. Tytär tuumasi hetken kuluttua "kyllä tää elämä vaan on mahtavaa, aurinko paistaa, linnut laulaa ja meillä on herkkuhetki!"
Tosiaan. Avasin itsekin silmäni ja hengitin syvään, kuuntelin lintuja auringonpaisteessa, mukavaa...
Niinhän se vaan loppupeleissä on että asioille joille ei vaan voi mitään, ei voi mitään, antaa olla. Ja asioille joille voi jotain, täytyy tehdä jotain ja antaa sitten olla...
Keskittyä niihin elämän pieniin hyviin hetkiin, saada niistä virtaa...
Silloin sitä voi olla enemmän läsnä ja avuksi muillekkin.
Aika viisaita nuo pienet ihmiset, niiltä oppii paljon kun oikein keskittyy.
Pikkuihmiset iloitsee pienistä eikä murehdi suuria.
 Olen jatkanut pohdiskelujani myös pohtimalla tämän blogin syvempää olemusta, mietin mihin genreen sen sulloisin ja en oikeen tiedä. Tykkään sisustamisesta, tai en kutsuisi sitä siksikään, vaan tykkään tehdä kodista kodin, sellaisen hyvän paikan olla, tykkään "kodistaa". 
Useat sisustusblogit keskittyy ostamiseen,  ja siihen että kun isolla rahalla hankkii tavaraa niin on pakostikin trendikäs. (en yleistä, mutta joistakin vain saa sen kuvan). 
Ja ihan yllättäen kun joku hankkii tietyt valot tai tietyn suunnittelijan tuolin niin, kas, ne pulpahtavat aikas moneen muuhunkin blogiin.
Eipä siinä mitään, klassikot kestää aikaa ja miellyttävät silmää, mutta pointtini on...niin mikäköhän se pointti oli.
Ainiin se että mun mielestä kotia ei tehdä isolla rahalla vaan sillä että siellä on kaikilla hyvä olla, meillä ei ole mitenkään kovinkaan trendikästä...enemmänkin meidän näköistä. 
Kaikki on eriparia ja vinksinvonksin.


Noh mietin että ei tää mammablogikaan ole, koska en halua jakaa täällä liikaa lapsistani, koulumaailma on ikävä kyllä aika raakaa nykyään ja jos ruodin täällä pilttien suolen toimintaa ja kuvaan ekat pottakokeilut ni tietotekniikkanassikathan sen kaivaa esille ja jakaa alle aikayksikön koko ala-asteelle, siitä mua tuskin kiiteltäisiin...

Eipä tää nyt ruokablogikaan ole, vaikka ruoasta tykkäänkin puhua ja hifistellä.

Ystävien pyynnöstä tämän pistin pystyyn ja on kiva kun kaukana asuvat ystävät, mummut, mammat  ja sukulaiset saa seurailla meidän menoa ja soittelevat sitten kun ovat kattoneet kuvia...

Olkoon tämä sitten iloinen sekamelska meidän arkea, surkeita sattumuksia,
sekalaisia kuvia kotoa ja puutarhasta ja väsynyttä höpötystä sieltä täältä, havaintoja elämästä.


Loppuun vielä terveellisen herkun ohje, nammmm :)


2 kommenttia:

  1. Susta huomaa, että rakastat valokuvaamista! :)
    Ja siitä "sisustuksesta"... jatka mieluiten omaa rataa ;) Sitä on kiva katella! Joskus toivoisi itsekin osata toteuttaa vanhaa ja vanhanaikaista samalla tavalla eikä ns ostamalla vanhanaikaiseksi tehtyjä juttuja. Jatka siis samoin! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun jaksat kommentoida ja tsempata!!! :)

    VastaaPoista