sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Täydellisyyttä hipova viikonloppu.

 Meille odotettiin ihania kyläilijöitä, mikäs sen kivempaa lauantain puuhaa kun saada rakkaita vieraita, sitä tulee samalla ihan kun huomaamatta järkkäiltyä eteisen naulakosta ne sata ja yksi nuttua ja eriparikenkää paikalleen, tiskattua ja siivoiltua.
 Lämmitettiin tupaa ja etsittiin vieras-villasukkapussukkaa (joka on vieläkin viime talven jäljitä teillä tietämättömillä)

 Ja laitettiin ruokaa, yks elämän suuria iloja on hyvä ateria rakkaassa seurassa!


Kerettiinpä myös lämmittämään saunaa, pyörähtämään ystävän kanssa pieni kaupunkikierros, jolta löytyikin Tättähäärälle kiva  "lasten tietosanakirja" josta opiskella kirjaimia ja vaikka mitä. Lauantai -illalle oli saatu kutsu syksyn tunnelmallisille ulkoilmajuhlille ja voi pojat että juhlien emäntä ja isäntä oli loihtinut niiiiiiiin kauniit puitteet ja mahtavaa ruokaa <3 (niistä myöhemmin lisää, mulla on muistikortillinen tunnelmallisia kuvia odottamassa) Sunnuntaina vielä kipaistiin ystäväperheen kanssa lounaalle läheiseen rantakahvilaan ja lapset sai leikkikavereita kylään. Ihan mielettömän paljon tapahtui ja kerettiin, mutta silti on levännyt ja kiva fiilis, voisi jopa sanoa että oli harvinaisen  onnistunut viikonloppu!
 Saatiin lahjaksi näin söpö namipurkki!
Ps. Meidän Aadalmiina apinanhäntä ei ole ollenkaan karppauksen aallonharjalla, koiraneiti nimittäin ohimennen huitaisi kitaansa kilon vastapaistettua leipää; leivoin limppua ja kaveri jäi hetkeksi yksin kotiin...niinhän sitä sanotaan että tilaisuus tekee varkaan. Lattialla oli muutama hassu pellavansiemen muistona ja vaikka välillä tuntuu ettei kaveri ole laisinkaan se penaalin terävin kynä niin kylläpä vaan; tytteli oli jopa kuonollaan siirtänyt leivinliinan takaisin pellin päälle-jos kukaan ei vaikka huomaisi että sieltä pellin ja liinan välistä puuttuu kokonaan ne leivät. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti