torstai 12. syyskuuta 2013

Shhh, ei kerrota sille.....

Niinkuin taisin jo mainitakin niin meillä asuu kissa joka ihan vilpittömästi luulee olevansa koira. Kun sulo tuli taloon ihan pikkisenä, liikuttavana oranssina pallerona, meni alle kaksi viikkoa kun tuo suloinen otus oli laittanut meidän terrierin niinsanotusti tassun alle. Sisu oli siihen asti nukkunut tyytyväisenä kiikkastuolissa lampaantaljalla, mutta tuo kissaeläin olikin sitä mieltä että se on kissan paikka se ja terrieri saa nukkua siinä vain hänen armonsa luvalla.
 Ihan pikkiriikkisestä asti tuo raitapaita paini meidän Sisun kanssa-ihan niinkuin nyt vaan kunnon kiss...koirat painii. Niinkin että kun tuo terrieri otti nokosiaan ja kisulla iski painifiilis, se istui koiran päänpäällä huitoen käpälillään lerppukorvia niin kauan että painimatsi saatiin aikaiseksi. Ja luonnollisesti tuo kissa useimmiten voitti erän koska koira tietää että on paljon kivempi antaa periksi ja lopettaa matsi yhteisiin päikkäreihin kylki kyljessä kun tuta kissankynnet.
 Me saamme usein lenkillä naurunpyrähdyksiä ja epäuskoisia katseita...joskus jopa autot tööttäilevät huvittuneena. Nimittäin Sulo lähtee lenkille-ihan niinkuin muutkin koirat, suuri tanskandoggitytteli hölköttelee edellä, sen perässä hassu puolinaamaterrieri  Sisu ja terrierin kannoilla oranssi kissa. (plus yksi pieni tyttö joka taiteilee polkupyörällä ja tahtia komentava poika rattaissaan ja mamma joka yrittää luotsata laumaansa parhaan mukaan). Joskus jos lenkki on liian pitkä, hänen korkeutensa saattaa painaa sievän takalistonsa asfalttiin ja maukua kantokyydin kotiin. Sieltä se sitten sylistä katselee noita hömelöitä "lajitovereitaan" sellaisella ilmeellä että "hölmöt ne kävelee ja fiksut vaatii palvelua". Tättähäärä usein haluaa että kävellään skeittipuistoon lenkillä ja uskomatonta kyllä tuo katti hyppii niillä rampeilla kun vanha tekijä tytön perässä, se on kuulkaa melko huvittava näky munkin mielestä! 
 Sulo rakastaa kaikkia ja Suloa ei vaan voi olla rakastamatta! Pidin joskus kissoja hiukan ylimielisinä ja julmina otuksina, mutta kun Sulo tuli taloon niin tuo kuvitelma suli nanosekunnissa ja meidän raitapaita sulatti kaikkien sydämet, on se vaan niin ihana, hassu, omituinen otus!

Toissailtana laitoin koirille koiranmakkaraa ja Sulo meinas flipata totaalisesti kun unohdin antaa sen kippoon samaa mitä muilla, voi sitä maukumisen määrää. Eihän se sitä syönyt, mutta oli sangen tyytyväinen kun sai samaa mitä kavereilla. (luomunautaa kun fileoin pataan pönttöuuniin niin siitä se vasta sekoaakin, sen parempaa ei Sulon mielestä ole olemassakaan)

Ja aina kun lähdetään koirien kanssa uimaan niin se kokeilee sen saman tempun-piilotua Aadan selän taakse takakonttiin, jos se mamma ei huomais mua ja mä pääsisin mukaan, mulkoilun määrä on huikea kun sen nostaa pois ja sanoo että-ei Sulo sä et lähde uimaan....ainiin mistä tulikin mieleen vielä yksi ei-kissamainen piirre, Sulo nimittäin saunoo ja kylpee. Muksut kun menee vannaan ni Sulo on messissä ja sitten ne taiteilee kaikille vaahtohatut suihkusaippuasta. Pentuna se tuli viivana lavuaariin kun kuuli että pestään käsiä, siinä se sitten makasi valuvan hanan alla ja nautiskeli. 

SHHHHH....ei kerrota sille, se on niin söpö kun se on olevinaan koira! <3

2 kommenttia:

  1. Löysin kivan blogisi Helmiä ja liljoja-blogin kautta. Oi, teillä on ihana koti ja varsinkin ihana kisu! Kissojen värityksellä on väliä luonteeseen, olen paljon kuullut punaisten poikien olevan mitä mainioimpia kissoja :). Ja katti on todella tainnut leimautua koiraan ihan pallerosta, hauska :)!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta viestistäsi, olen aivan vasta-alkaja bloggauksessa ja sanasi lämmittävät mieltä :) tuota en tiennytkään, mutta näyttää pitävän paikkansa kyllä!

    VastaaPoista