lauantai 21. syyskuuta 2013

Romuromanttiikkaa ja noloja paljastuksia

 Joka syksy mä hamstraan koristekaaleja ja kanervia, aina päätän että ens vuonna jotain mielikuvituksellisempaa, mutta tässä sitä taas ollaan.
 Niin ja niistä noloista paljastuksista...Joka kerta kun kuljen metallinkeräysläjän, laatikon tai lavan ohi,ajattelen että ei tässä mitään, en katsokaan sinnepäin, otan askeleen pari ja skriits, kantapäät lyö kipinää, pakko sinne vaan on kurkata. Mun sydämeni sykkii metallisaaveille, paljuille ja emaliastioille. Kun näen niitä surullisina odottamassa kohtaloaan kierrätysaseman sulatusuunissa, on vaan pakko toimia ja kaapata nuo romut mukaan. Mä näen niissä jotain rujoa kauneutta...
 Katsokaa nyt tuotakin soikkoa, eikös vaan ookin aika kiva kanerva-astia, mun mielestä paljon kivempi kun hehkuva kökkö siellä sulatusuunissa...

 Toi ruosteinen namipurkkikin oli vaan niin liikkis, pakkohan se oli kopata mukaan, 
kaikkine lommoineen päivineen....ja ei tarvitse yhtään surkutella jättää sateeseen, en ole ostanut ruukkuja aikoihin kun mä aina satun löytämään näitä muiden hylkäämiä . Eikös vaan ookkin hauska asetelma mulla, ruosteinen purkki,  ilvestölkki, jalallinen kakkulautanen, tiilenmurikka ja sekalainen sakki eripariruukkuja, minusta aika kiva kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Ihania juttuja kyllä aina laittelet! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs ny ku sun blogi on ollu niiiiin inspiroiva ja ihana seurata ja nyt oon ihan tippalinssissä kun se onkin katkolla, nyyh. Kiitos kun pistit noin kivaa viestiä. Mulle tää on mukavaa irtiottoa arjesta, istua hetkeksi ja antaa näppiksen sauhuta, hih :)

      Poista