maanantai 23. syyskuuta 2013

Pikkusiskolla

 Minulla on ihanat siskot, oikeasti ihanat kauniit ja persoonalliset. M on minua 9 vuotta nuorempi, ihailen hänen pohjatonta taiteellisuuttaan ja räväkkää tyyliään.

 Viimeksi kun nähtiin hän kaatoi pöytään purkillisen vanhoja nappeja ja kuumaliimamasiinan. Lapsethan tykkäs hirmusesti kun saivat askarrella tädin kanssa nappikoruja ja pantoja ja vaikka mitä. Ei ideat lopu!

 Siskolla näyttää niin persoonalliselta, vai mitä olette mieltä?
 Kaikki on kauniisti esillä, korut roikkuvat tuollaisesta alunperin kasvien kuivatukseen tarkoitetusta roikottimesta.
 Hänellä on paljon koruja ja kaikki ovat hauskasti esillä ja osana sisustusta.
 Sama pätee vaatteisiin. M on ompelijatar ja tehnyt huikeita muotiluomuksia itselleen, persoonallisia, värikkäitä ja taidolla leikattuja vaatteita joissa on jokin juju.

 Pieniä rasioita on siellätäällä, täynnä aarteita.
 Inspiraation iskiessä tarpeistoa on aina käden ulottuvilla
 Vanha kenkälaatikko kätkee sisäänsä kuivat rippeet mummin hääkimpusta puolen vuosisadan takaa.
 Tämä poronsarviin ja risuihin takertunut antiikkikypärä ei voisi sopia minnekään muualle niinkuin tänne, kaikkien muiden omituis...omintakeisten esineiden keskelle.

 vanha nahkainen pyöränsatula roikkuu kultaisesta verhotangosta, yksityiskohtia ja hassuja esineitä on aivan kaikkialla.
 Siskoni on minua vielä pidempi ja minäkin olen venähtänyt 177cm mittaan, hän ei näe mitään ongelmaa käyttää 15 sentin piikkikorkoja ja on kerrassaan häkellyttävän kaunis ilmestys lanteille ulottuvine hiuksineen ja hyvin istuvine vaatteineen. Tuossa korkkareiden vieressä roikkuu ajobuutsit ja nahkarotsi, hänen kulkupelinsä nimittäin on custom moottoripyörä, aina ensijäihin asti M potkasee prätkän aamulla käyntiin ja antaa hiusten hulmuta kypärän alta. Jälleen keväällä kun lumi vähän sulaa vahataan kromiosat ja rasvataan bootsit. Meillä kaikilla kolmella sisaruksella on syvä rakkaus moottoriajoneuvoihin ja varsinkin prätkiin. Niin on äidilläkin ja kun vaan jalat yltti jalkatapeille saatiin ekat mopot, pihassa oli aina mönkijää traktoria, mopoa ja motocrossia, mitä se isä ei ostaisi kun tytöt pyytää. Meistä keskimmäinen on kaikkein reikäpäisin eikä mikään vauhti tunnu koskaan missään (toivon ettei hänen säästönsä ensi kesänä riitä siihen hayabusaan, anteeksi vaan muru, mutta sulla on musta aukko siinä missä kuuluisi sijaita itsesuojeluvaisto). 
 Äidin vanhat silmälasit ovat eksyneet taulunkehyksen päälle, ja tuo "koruteline" siilaa auringonlaskun kauniiksi varjoiksi seinälle.

 Eikö hän olekin vaan kertakaikkisen kaunis ja ihana!!!
 Toin pinon kankaita ja siinä ajassa kun keittelin pannullisen kahvia pöydällä oli mulle ja lapsille kasassa seitsemän ihanaa syyspipoa, jotkut ne vaan osaa. (mä kiertelen kangaskauppoja ja sisko muuttaa ne kankaanpalat ihanuuksiksi, hyvä työnjako minusta)

Apinajengillä on nyt samanlaiset pipot puistossa (mä vaan en onskuissani edes hoksannu kääntää tuota, poseerasin vuori ylöspäin, apinaraukoilla meni veri päähän kunnes tajusin kääntää koko komeuden, ei se oo niin justiinsa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti