torstai 17. elokuuta 2017

Kirsikasta se lähti...ja lampeen päätyi.


Mä olen siitäkin vähän tuhma etten oikein osaa pitää osaltani kulutuskoneiston rattaita pyörimässä.
Ostan taimetkin aina syksyn loppualen loppualesta.
Tänä vuonna lisää pensaita; karviaista, herukkaa ja viinimarjaa 3e/puska
Ja löysinpä hyviä kirsikkapuita vitosella tokmannin alesta.

Noh täytyyhän kirsikkapuun kylkeen saada lampi...ja here we go again.
Taas lähti näpistä ja yks päivä kaivoin kuopan, muovitin, haalin kiviä ja alotin lampihommat.




 Suloisen kesken sekin, innostuin ja laitoin sitä ah niin koukuttavaa suodatinkangasta kiertämään reunoja, ajoin etupihalta soraa päälle, kaivoin, pesin ja kärräsin kiviä reunoille ja hain tokkarilta alesta 0,50 e/kpl jotain vihreää köynnöskasvia, en tiedä mitä, ehkä murattia, enivei istutin sen tuohon reunalle.
Ei näy kuvassa koska istutin kuvan oton jälkeen ja rakensin punatiilistä kaukalon, sitten sato ja meni fiilis kuvaamiseen, sitten paistoi ja oli liian hyvä ilma muistaa kuvata.
Katotaan joskus.




Tuo musta muovi olis tarkotus peittää pienillä luonnonkivillä ja jatkaa tuota koko hässäkkää vähän pidemmälle että saan soljuvan puron.
Jäänee sekin ensi kesään.
 Laitoin penkin tuohon ja näin itseni siinä lukemassa lehteä teekupposen kanssa kukkamekossa.
Olen kerran koko kesän aikana taaplannut raksahaalaripyllyni tuohon kun irrotin kiveä kengänpohjasta.
Perus.
Istua kerkee vanhainkodissa...ehkä.


Kun kerran halvalla sai niin istutin etupihallekin yhden kirsikkapuun, juureen erilaisia minttuja jotka talvehtii niin ei keväällä tarvii kun smyygaa kaiken puskevan mullista itekseen.



tiistai 15. elokuuta 2017

Viikatehommia


Mutsi ja täti hehkutti löytäneensä täydellisen, käteen sopivan ja ihanan punaisen viikatteen.
Kun mummokin liittyi ylistämään uutta viikatetta, olihan se nyt sitten itsekin haettava Härmän Taonnan punainen viikate.
En tiedä miksi korostin tuota punaisuutta, ehkä yritän alitajuisesti tehdä tästä jotenkin naisellisemman oloisen postauksen...


Jep. Ei yhtään lioittelua; eka viikate joka sopii käteen kun hansikas, on kevyt, siro ja terävä.
Meidän pihalla ei tee mitään ruohonleikkurilla, on senverran epätasaista, kallioista ja kivistä.

Siimaleikkuri heitti vihreää ruohotatinaa pitkin seiniä ja valkoista aitaa, arrgh, plus että oli raskas ja kömpelö. Kokeilin myös stigan työnnettävää (moottoritonta) ruohonleikkuria, neh.
Mutta viikate, vahva kyllä!

Mulla on sellaisia kasveja ja kohtia jotka haluan jättää, esim ratamokohdat, koska lapset tykkää käyttää lehtiä pikku pipeihin ja syödä sitä.
Viikatteella on niin helppo jättää sopivasti hyötykasvia.
Plus että mä diggaan tosta raffimmasta lookista, eihän täällä edes joka kohtaan kasva nurmea ja koko nurmihomma on vaiheessa mutta diggaan pitäää pihan silti siistinä ja vähemmän viidakoituvana.


koko kesä on menny viikatoimalla ja aidan alusiin se on ihan loistava!
Koen niittämisen aika terapeuttisena ja yks ilta havahduin siihen että niitettyäni etupihan, jatkoin jalkatien vierusta hyvän matkaa tehden kunnan miesten hommia, ihan vaan viikatoinnin riemusta.

Diggaan hioa sen hiomakivellä heti kun tylsyy, (muista pitää kivi kokoajan märkänä) tylsällä viikatteella niittäminen nimittäin on kun osallistuisi formuloihin Ladalla, kyllähän se ketuttaa!


maanantai 14. elokuuta 2017

Vihreän aikaan....(ja vino vihreä möykky)



Mun piti vain laittaa kuva kukkivista liljoista. Sain ihanalta naapurin rouvalta vuorenkilpeä ja liljan alkuja kun hän harvensi kukkapenkkiään, eikä aikaakaan kun ne jo istuttamisen jälkeen kukkivat, lomareissulta palatessa toivottelivat tervetulleeksi.
Niin siis mulla lähti taas homma rönsyään kun kaivelinkin kuvia meidän pihasta ekalta kesältä reilun kahden vuoden takaa, pakkohan niitä oli tännekin ängetä...



Etupihan ekana hommana kaadettiin suuri koivu tuosta missä kannon tynkä sojottaa, emme halua suuria puita lähelle sokkelia, ja rännitkin olivat aivan umpi täynnä mädäntynyttä lehteä, jopa syöksytorvi alusta loppuun, katollakin kasvoi puun alkuja.
Kaikenlisäksi koivu oli haarautunut ja vino.
Kaikki tuo kivimassa on rossipohjasta ulos kannettua turhaa kiveä (maata tuli vähän vielä enemmän).



Ensimmäisenä kesänä teimme takapihaa rajaavan aidan jotta lapset ja koirat voivat leikkiä omassa pihassa vapaasti. Viime kesänä jatkoimme aitaa etupihalle, kun sain pomolta vanhustenkodin etupihalta puretun aidan elementit (aina kannattaa kysyä, toisen roska, toisen aarre!). Löimme vain aitatolpat ja maalasimme aidan.



Ensi kesänä raput saavat valkoiset kaiteet.


Tein alkukesästä myös kiveyksen etupihan aamiaisryhmän alle ja flippasin löydettyäni suodatinkakaan, suodatinkangastin puoli etupihaa ja ajoin soraa päälle, buhahaa eipähän puske ruohoa enää! 

Usein iltaisin isommalla tai pienemmällä porukalla istutaan iltaa, viltit niskaan, tuo vanha lämmitin hönkimään lämpöä, aurinkovarjo suojaamaan tihkulta, bluesia ämyreihin, kylkeen hyvää ruokaa ja juomaa. Älyttömiä reittejä soljuvaa puheen virtaa pimenevässä kesäillassa, bueno!






Pari vuotta sitten takapiha oli tälläinen. Harmi vain, en koskaan ottanut lähtötilanteen kuvaa, uskokaa tai älkää tässä pisteessä roskaa, risua ja jätettä on viety jo reilu kuorma-autolastillinen...



...ja tässä vielä jokunen lisää...

Näkymä olohuoneesta oli tälläinen...


Tuon puutarhakeinun takana on nykyään lasten puumaja.


Pöheikkö oikealla on lasten viljelemä perunamaa.



Vanhan kivimuurin edessä kasvaa vadelmaa ja päärynäpuu (joka muuten on talvehtinut täällä erinomaisesti).



Ihme juttu kun ei syksyllä yksikään jakku menny haukkarin kohdalta päälle, verisuonet pullisteli ja olin voimieni tunnossa, onneksi pitkä ja pimeä talvi korjasi kesäkunnon.


Hölmö esteetikko rakensi jo ekana kesänä kaiken kaaoksen ja katastrofin keskelle keittiöpuutarhan ja iltavalot.
Siinä samassa paikassa ne tönöttää vieläkin, ympäristö onneksi sentään on eri jamassa. Mansikka on hyvin noussut keväällä mullistaan, samoin raparperi.









 Takapihan oudolle aidanpätkälle on myös selitys;


Tämä mutanaamari, se kaivaa, ja kaivaa, ja kaivaa. Onneksi, iloksi ja riemuksi opetti sitten pennunkin kaivamaan.
Puutarhatuolit elelee kun käärmeenpissa erämaassa,  kaverit kaivaa maan jalkojen alta. Eli jouduin rajaamaan aidalla/kompostikehikolla tuon kasvilaatikoliden viereisen maan jossa kasvaa karviaista, herukkaa ja viiniköynnöstä, ne nimittäin kaivaisi nekin ylös, sikäli mikäli tuo nelijalkainen tonnikeiju ei hevosenravillaan veisi niitä mukanaan muuten.


Ainiin ja ostin lasten iloksi altaan.
68- kiloinen nelijalkainen kaivuugurumme katsoi suoraan silmiin, kuin sanoen "bigger the better, mikä ihana juoma-allas" ja ampaisi taas laukkaansa. Veden pinnalla lilluvat kuolaviivat varmistivat sen ettei lapset ole jalallaan tähän jacuzziin astuneet. Toisinsanoen meidän Lyylillä on kahluuallas juomakippona. Great.



 Joku yhtään vähemmän idiootti olisi lanannut tuon vihreän talousrakennuksen nurin, mutta njääh haasteet piristää (kysykää vaikka ukkokullalta joka tunkkasi tuon suoraksi, pönkäsi perustukseen tuet, vahvisti koko rungon sisältä ja purki vanhan katon pois, siis olisiko sulla muka ollut jotain hullunhauskempaa kesäsuunnitelmaa?!, nooh oltiin me ihan lomallakin kyllä)


 Tästä kuvasta on edetty jo puoli kattoa eteenpäin.
Minä lupasin retusoida sisällä olevan saunan jos siippa tekee millimetrihommat ja tuennat itse tuohon vihreään möykkyyn ympärillä..
Ahhh, sormet niiiiin syyhyää saunan byggauksee, visio on muhinut jo kuukausia ja olen hankkinut puuttuvat materiaalit purkutyömaalta ja kierrätyksestä, katsotaan onnistuuko saunan retusointi lähes olemattomalla budjetilla loppuun saakka, olemassaoleva piippu nimittäin on slammattava, joka nielee budjettia, mies tekee piipunhatun ja kiukaan.

Ikuinen hätähousu on jo kirppistelly pellavaiset laudeliinat ja vilpolan kalusteet ennen ensimmäisenkään laudepuun kiinnitystä, perus.
Tonne tulee myös suurehko kesäkeittiö/pöytäryhmä/ammenurkkaus ja oleskelulatomeininkiä.