tiistai 12. kesäkuuta 2018

.......


Niin paljon on tapahtunut, en tiedä mistä aloittaisi.
Tein alkuvuodesta kuntokartoituksia taloista ystävien ja sukulaisten toimesta ja ihan vahingossa eteen tuli sellainen talo joka ei jättänyt rauhaan.
Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli rakkautta heti.
Kävimme kipuilua asuntoasiassa ja yhtä mutkattomasti kuin salamarakkauden ilmaantuminen kävi, löytyi rakkaus myös pinelle siniselle.
Aivan ihastuttava uusi omistaja, omistaja joka arvostaa pieteetillä kunnostettuja nurkkia ja perinnekorjaus ajatusta. Ihminen joka pitää huolta lempilapsestamme ja yhtäkkiä ajatus siitä että vaalimamme talo voi jatkossa ilahduttaa jotakin toista yhtä syvästi kun se ilahdutti meitä.
Siirryimme eteenpäin ja vaalimme seuraavaa kotiamme yhtä pieteetillä kuin edellistä.
Tämä tuntui heti omalta, tuntui heti kodilta.
Vaikka yhtä vanha, sata vuotias leidi on tämäkin niin silti kovin erilainen, saimme heti paketissa vanhan pihapiirin perinne istutuksineen, omenapuut, huonekorkeuden, kaakeliuunit ja manttelitakan...
Kuin myös lasikuistin, miehelle työpajan ja alkuperäiset ikkunat, ovet, uunit ja paketin.


Moni kaveri asuu lähellä, kuin myös omaishoito helpottui.


Tämä on tähän elämäntilanteeseen erittäin hyvä päätös, vaikka hyppy tuntemattomaan jännitikin.
Joskus täytyy heittäytyä ja uskaltaa jotta voi saada jotain uutta ja hienoa.


Itselläni lapsuudesta mukana seuranneet terveysongelmat ja niiden  paheneminen  ovat ottaneet yliotetta viimeisen vuoden aikana, nyt on hetki hidastaa.
Keskittyä vointiin, perheeseen, iloa tuoviin pieniin asioihin ja voimavarojen keräämiseen.
Haluan hengittää elämää hetkessä ja olla läsnä enemmän. Iloa on tuonut nämä lämpimät ilmat, lukemattomat kilometrit prätkän selässä tuulta tuoksutellen. Ilo systerin puolesta, niin sen että vakka kantensa löysi ja rakkauden myötä meidänkin elämään on tullut ihania uusia ihmisia jotka tuntuu siltä kuin ne olisi siinä aina olleetkin. Grillailut pihalla, pitkät kesäillat jotka keikahtaa välillä kesäaamujen puolelle uuden kodin kellarissa biljardia pelaten ja vanhoja vinyylejä kuunnellen hyvässä seurassa. Usein meillä on autoja piha täynnä ja illan grillailut keikahtaa aamun brunssin puolelle. Viimeisen kahden vuoden sisään koetut massiiviset menetykset ja surut on saaneet turhan itsekkyyden, murjottamisen ja turhanpäiväisen vaiheilun jäämään. Kun menettää ihmisiä, terveytensä tai muuten joutuu luopumaan monesta, näkee kristallinkirkkaasti tärkeät asiat elämässä.
Taidan olla vähän hassu otus kun en opi muuten kun pärssiis edellä puuhun kiipeämällä.
Oikeasti kaikki on aika hyvin kun pysähtyy miettimään asiaa, usein mietin että onneksi mulla on näin paljon ihmisiä jotka pysyy tässä, siitä huolimatta että en aina muista kysyä miten heillä menee. Lipauttelen mauttomuuksia, unohdan asioita ja pyörin kun väkkärä.
Siinä ne silti on ja se on onnea.


Lämmin halaus kaikille sinisen talon vaiheita mukana eläneille ja hengittäneille murusille.
Sininen talo jatkaa elämäniloista natinaansa ja seuraava välilehti on kääntynyt. 
Tämä blogi on sinisen talon päiväkirja.
Sen, ja meidän kasvutarina.
Muisto valtavasta työstä ja yhdestä pelastetusta talosta, josta olen sanoinkuvaamattoman iloinen.
Tuntuu hyvältä jättää tämä päiväkirja bittitaivaan huomaan ja jatkaa elämää uuden kodin kanssa.
Jos joskus blogia vielä kirjoitan niin se kertoisi uudella päiväkirjallaan uuden talon ja elämänvaiheen asioista. Nyt juuri hengittelen kesää.

Kiitos ja halaus.
Ihanaa kesää, puss!
-Juli



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

 Heipshei!

Kiirettä pitää, mutta pikainen moikka blogin puolelle.
Melkoisia muutoksen tuulia ja jänniä juttuja...
Palaan asiaan lähiaikoina.
Aurinkoa kevääseen <3







maanantai 26. helmikuuta 2018

A frame house





 Heippa, pitkästä aikaa!
Täällä ollaan yhä vaikka onkin ollut hiljaista.
Ollut vuoden sisään viidet hautajaiset, omat- ja läheisten sairastelut ja kaikenlaista hässäkkää ja armotonta myllytystä alkuvuoteen.

Jäänyt blogikin uinumaan.

Mutta nyt oli pakko piipahtaa kun sain niin super mielenkiintoisen homman.
Sain stailata myyntikuntoon arkkitehtuurisesti mielenkiintoisen talon    -kolmionmallisen mökin, hienosti sanottuna "a frame house". (En kylläkään ihan niin näppärä ollut, että ihan täysin yksin olisin remontin saanut purkkiin annetussa aikataulussa, eli viikossa, kiitos kuuluu koko talkooporukalle. Sormet syyhysi kuitenkin kun valitsin materiaaleja ja tein suunnittelutyötä. Juuri oikeaan saumaan vastapainoa normaaleihin hommiin)

Pienellä rahallisella panostuksella nopea face lift. Siinä lähtökohdat.
Mukava haaste.



Täällä oli sinapinkellertävät täyspuukaapit ja täyspuun ystävänä keittiöremppa hoitui harmaalla maalilla ja vetimien vaihdolla. 
Jos aikaa ja rahaa olisi ollut enemmän, olisin välitilan kaakeleihin vetänyt mikrosementtipinnoitten päälle. Ja leivinuuniin- plus avotakkaan olisin kokeiluluontoisesti halunnut savimaalia, sillä se on kivipinnoille oiva maali. Meillä on kotona kalkkimaali pysynyt hyvin pönttöuunin pinnassa joten miksipä savimaali ei pysyisi kiviuunin pinnassa.


Koska talo on käsityönä puusta höylätty ja vanha puu dominoi sisustusta, päätin väriskaalaksi harmaan ja valkoisen. Taittavat mukavasti puun keltaisuutta pois ja korostavat avointa tilaa.



Seiniin valkoinen maali ja saunan kimppuun.
Sauna hiottiin hyvin ja puupinnat saivat ylleen mustan saunavahan.
Savusaunafiilistä ja puun rätinää.





 Rakennuskierrätyksestä uudet allaskalusteet ja hana.


Lyyli päivysti pihassa järvellepäin ja molemmat koirat juoksivat pihapiirissä, kun mamma ähki tapettia seinään. Ei muuten oo ihan iisiä vetää vuotaa kaltevalle seinäpinnalle, mutta onneksi tuli hankittua paksua ja laadukasta rullaa.





Mun lempipaikka olisi isojen ikkunoiden edessä ilta-auringossa järven jäälle tuijotellen.


Jalkalistat korvattiin paksulla veneilyköydellä ja mielestäni siitä tuli melko hauska yksityiskohta.
Kirpparilta villamatto ja tiffanylasiset kipinäsuojat....

Kesämökki oikeastaan olisi super jees talvella, avantoa, saunomista ja avotakan edessä makkaranpaistoa. 
Kesällä on aina niin kiire kitkeä rikkaruohoja ja kiertää festareita... minä haluaisin talvimökin, just sellaisen joka nöpöttää luonnon keskellä järven rannalla (tai meren)!




Takapihan terassi päättyy metsään, ei tarvii haeskella edes pyyhettä kun pyyhältää saunasta vilvottelemaan, heh!


Ja oman rannan pikkuinen hirsimökki, vähänkö syyhytti sormia, jos olis ollu vapaat kädet ja resurssit rakentaa tähän pieni kesäkeittiö puutavarasta ja kamiina jonka vieressä istua iltaa ja kuunnella luonnon ääniä. Mutta jokainen laittaa sit omakseen, oli pakko olla keulimatta ja mennä niissä puitteissa mitä oli sovittu.

Joku onnekas löytää tästä unelmiensa puuhamaan vielä.

Että on täällä ollut kivojakin projekteja ja pari uutta vireillä tän lisäks.

Nuo onnettomat ennen-kuvat on mun puhelimella napsittu, oli mulla kamerakin, mutta jos mut päästää remppailemaan ni rapatessa roiskuu ja kaikenlainen dokumentointi jää unholaan...ikävä kyllä.

Paremmat kuvat on kiinteistöä välittävän firman sivuilta karskisti napattu;













maanantai 8. tammikuuta 2018

Vessan muutos...


Laitettiin vessaan Ritolan kirsikkapuu-tapetti silloin ennen muuttoa.
Mun silmääni siitä tuli hiukan pliisu tuossa tilassa, esim lastenhuoneessa tuo kuosi olisi ihana, mutta hassusti tässä pienessä tilassa väänsi ruskeiden hirsien värimaailmaa punertavaksi ja riiteli muun sävymaailman kanssa.



Löysin kirpputorilta rullan kaunista vanhaa tapettia vitosella, emmin ja jätin pöytään.
Jäi siinämäärin vaivaamaan että hain parin päivän päästä sen kuitenkin.
Ja se oli aivan täydellinen!
Rullan päällä luki Sanderson ja hain pääni puhki kuvahaulla tuota, mutten löytänyt.
Alusta asti koin tuossa William Morris tyyliä joka sinetöi ostopäätöksenkin.
Siirryin googlettamaan Morrisin tapetteja, ja Tsadaam!


Se on Morrisia!
Jos jollain sattuisi olemaan tietoa mistä tuota saisi lisää, tai vielä parempaa, olisi jäänyt nurkkiin yli, ostaisin. Mieli halajaisi tapetoida isompikin pinta tuolla kuosilla. Senverran siihen hullaannuin.




 Nyt vessan lookki olis kymppi plus, ilman tuota vitivalkoista patteria, arrgh.
Sähkömies ei suostunut asentamaan huoneen perälle, koska siinä oli jokin turva-raja vesipisteeseen, eli siinähän on jä nököttää. Voisikohan sen vetää DC-fix kalvolla yli? Tiedättekö kestääkö se kuumuutta?



Nuo partahöylien- ja sutien telineet ovat mieheni käsialaa. Sorvasi ne jostain hukkametallista, koska tuo viiksi-ja partahifistely on pop niin olen yrittänyt vinkata notta noille saattaisi olla kysyntää.
Josko saisi pian pajan kuntoon ja metallintyöstölaitteet paremmin niin voisi vaikka blogiin tehdä pienen nettikaupan. Itse emme ainakaan aikanaan löytäneet sopivia sinkkipeltisiä hellaneduspeltejä ja muotoiltuja käsienpesualtaan sinkkitaustoja oikein mistään. Samoin käsin väännettyjä kattilatelineitä, parranajotarvikkeiden telineitä, veitsitukkeja, pieniä seinäkoukkuja jne joutuu välillä oikein haeskelemaan. Aikanaan toimme italiasta erikokoisia pressopannuja, induktiolieteen vaihdettuamme mies teki metallista joka pannuun oman kokoisensa kuusikulmaisen levyn hellan ja alumiinipannun väliin jolla voin yhä käyttää kaikkia vanhoja pannujani. Lisäksi levyt ovat nätit roikotuslenkkeineen.
Mitä mieltä olette, olisiko tuollaisella pienellä puoti-linkillä kysyntää, onko tässä nettikauppojen arjessa enää tilaa käsityölle...

perjantai 5. tammikuuta 2018

Soitinhuone...


Taloa rempatessa näköjään on turha suunnitella liikaa.
Talossa asuessa huoneiden funktioit määräytyvät vähän vahingossa kun näkee miten arki ja talo menevät yksiin. Alunperin tästä piti tulla vierashuone, mutta tytön soittoharrastus ja miehen kitarat valtasivatkin sen. Ihan hyvä niin, kaikki soittimet ovat samassa huoneessa.
(tuo v16 ei muuten ole mitään sen kryptisempaa kuin korvaushirren numerointi jota kukaan ei ole huomannut maisemoida).


Vanhaa 1800-luvun pianoa ei enää voi virittää ja runko on jo halki.
Tilasin luotto pianonvirittäjämme ja hän purki soittimen koneiston, kielet ja muut osat joista en sävelkorvattomana ja laulutaidottomana ymmärrä mitään.
Esteetikkona kuitenkin hieron kämmeniä yhteen, sillä nuo ovat kauniita katsella.
Voi onnea ettei hän päättänyt harrastaa mitään tilaavievää ja vähemmän esteettistä!

Kaikki osat ovat siis siististi omissa laatikoissaan ja vaikka palautettavissa takaisin.
Ajatus on tehdä tuolle pianolle sellainen hauska juttu nyt kun se on heittänyt turhan painon pois, mutta siitä myöhemmin.



Kirpparilta ostin vanhoja nuotteja halvalla, vanhimmat 1700-luvulta.
Osan kehystin kun olivat niin kauniita, osa jäi ihan vain näkösälle.




Siinäpä meidän uusi, heleästi soiva ja toimiva piano.
Vähän särki silmää tuo kaikki ehjyys ja suoruus, mutta tiiliseinää vasten lookki kummasti rouheni.


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tummien sävyjen pauloissa...


Meillä tosiaan on vähän maalisuti laulanut taas.


Systeri lähti kaverin kanssa Irkkuihin ja mulla oli ollut maalia valmiina jonkin aikaa, päätin vetää keittiön "irkkuväreihin" ja pidettiin heille lomaläksärit.








Mies nikkaroi uuden kattilatelineen ja kannakkeen roikkavalaisimelle.
Tekipä myös vanhan huuvan kierrätyskuparista kuparisen hellantakuslevyn, mutta sen unohdin kuvata.


Oleillaan aina keittiössä, kun on juhliakin tai kavereita käymässä niin kaikki jymähtää aina keittiöön yön pikkutunneille asti.


Löysinkin punaisen sohvakaluston; kaksi tuolia, sohvan ja pienen pöydän, koko setin kuudellakympillä. 
Noh sitten ruokapöydäntuolit meni myyntiin ja toritin vanhat kalastajantorppa tuolit ja villamaton tilalle, on vähän maku muuttunut tummempaan suuntaan ja kaikki syvät värit ja aidot materiaalit kiehtoo.
On tullut mööbleerattua :D

Mutta nyt kyllä keittiö on toimiva, usein mies kuorsaa töiden jälkeen päikkärit tuossa soffalla, lapset askartelee pöydällä, minä kokkailen tai väsään jotain. Kiva kun kaikki on samassa huoneessa ja kalusteet on mukavat, mutta kestää elämää..



 Mies oli tuota ikivanhaa mustavalkokuvaa katsellut täällä kirpputorilla käydessä.
Kyhyksetkin olivat niin ihanan patinoituneet ja vanhat, että hipsin sen hakemaan hälle lahjaksi sitten.
Ja oli mieluinen, kuvan metallipaja aiheena sopii muutenkin ukolle hyvin.

Meillä nämä keskinäiset lahjat on vähän erilaisia, hän oli tilannut mulle Amazoniin jalopuuratin. Mikäs siinä on toista muistaessa kun makukin on niin tuttu :D




Tuo seinän väri on hauska kun elää päivän valon mukaan eri sävyissä.
Oma lempparini on hämyinen talvi-ilta ja kynttilänvalo.