lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kesälomalla koko porukalla



Meillä on tapana matkustaa koko poppoona, ja se tarkoittaa että koiratkin kulkee Chevyn perässä mukana.
Lapset kun oli mummilassa lähdettiin isommalla porukalla kaupunkiin ja biljardia pelaamaan, useimmilla mestoilla ei ole sitä vastaan mitään että koiratkin tulee messii. 
(Lyylin kanssa asiointirauhakin on yleensä taattu, hehh).

Ja särkikseen soitin etukäteen ja kysyin saako tulla mukaan, eikä estettä ollut, joten karvakamutkin pääsi diggaileen huvipuistomeiningistä.


perjantai 14. heinäkuuta 2017

"Old school ovipumppu"




Tätä en olekaan näyttänyt teille; meillä oli eteisessä tälläinen pyöräkoneisto ja mies hiffasi heti että sehän on "ovipumppu". Hän hioi vanhan maalin pois metalliosista, teki painon hukkuneen tilalle, ja uusi vaijerin. Aina kun ovi jää lapsilta auki, vetää tämä aparaatti dörtsin takaisin poseen.
Ja onhan se veikeän näköinen!
Kesällä ei nyt käytössä, kun meillä on ovet ja ikkunat auki kakskytneljäseittemän, diggaan että ilma kiertää....
Mutta syksyllä tämäkin taas käytössä.





Tässä muuten vielä tuo alkutilanne, wanhat peiliovet oli naulattu tuonne alle. Mies niitä ryhditti ja korjasi, minä maalasin. Onneksi välähti mieleen kurkata paneelien alle ennen alemman kuvan ulko-ovien hävittämistä. Siellä ne oli piilossa alla. Vinkkinä; monissa vanhoissa taloissa alkuperäiset ovet on paneloitu jollain tavalla sinne sisälle, näin oli tehty täällä myös sisätilan välioville, kannattaa tuon näköiset ovet varmuudeksi tsiigata jos omistaa vanhan talon. Tälläinen toiminta oli muotia joskus muinoin kun peiliovet oli so last season.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Keittiössä


Keittiön viikunapuu on ihana, mutta vei kamalasti tilaa tuossa.
Muutama rompemarkkinatapahtuma saattoi ihan vahingossa kerryttää mun astiakokoelmaa (no kun halvalla sai) joten tarvitsin kaappitilaa.


Mun työpisteellä oli puinen kaappi jonka alunperin hankin lapsille. Sen pulpettikannen alle järjestelin legofiguurit pölyltä suojaan, mutta jotenkin ihmeessä kannen päällynen sädettyi täyteen romua jota kummallakaan ei ollut viitteliäisyyttä siirtää pois ja lopulta koko lego leikit jäi ja kaappi siirtyi tietsikkanurkkaan.
Tajusin että siinä olis ehkä vastaus mun ongelmaan, diggaan käytössä muumimukeista, mutta en halua niiden kaikenkirjavaa habitusta esille...


 Sattuipa se olemaan vielä kaiken lisäksi ideaalin kokoinen ikkunan alle!


 Jyräytin samalla arabian rikkonaisesta altaasta talteen ottamani tyrnät metallikannakkeet ja vanhan laudan seinään. En ole ihan varma sopiiko tuo tohon, mutta siihen sen töräytin. Täytyy katella tottuuko silmä vai siirränkö hyllyä...



 Jokatapauksessa sain niin paljon tilaa että nyt on taas paikka kaikelle.
Niin ja niistä peräkonttilöydöistä; kuvassa näkyviä kotimaisia savikulhoja tinkasin kolme vitosella, kaikki priimaa ja vanhin 50-luvun tuotantoa.
Sinisiä lautasia ja saman sarjan kannun löysin kun mies raahasi kirpparikierrokselle (mies hoitaa ressiään kirppistelemällä, yleensä lähdetään prätkillä turneelle, jotta ei saada kovin montaa tavaraa mukaamme).




 Nuo roikotinkorit taasen löytyivät täältä huimaan 50 centin hintaan kuukausi takaperin, joten ostin koko bumtsin pois kuljeksimasta ja annoin systerille ja äidillekin. Kaksi laitoin kuistin murateille ja yhden sipuleille, ihana kun sipulit säilyy ilmavasti ja ovat käden ulottuvilla.
Niin ja tuo symppis kaappikin on samaiselta lempikirpparilta...






Tilaa keittiössä vie yrttien kuivailut, lemppareina nokkonen ja horsma.







Viikuna löysi paikkansa lukutuolin vierestä ja mikäs siinä on tavaillessa viikunapuun alla <3

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kesäpiha


Rakensin lasten majaan terassin, tyttö lakkasi sen itse.


Etupihalla ollaan syöty joka aamu aamupala, sikäli mikäli ei sada, lounas ja välipalat myös.
Osasyynä ehkä se, että kun lapset aamulla päästää ulos, ei niitä ensimmäisen puolentunnin jälkeen voi päästää sisään muuta kun suihkun kautta.
Ollaan siis oltu ulkona kaiket päivät, rakenneltu, istutettu... mies sanoo että mulla on menossa "hökkelikylävaihe", innostuin puumajan lisäksi nikkaroimaan roskakatoksen, pieniä puuvajoja jne jne...lähti ehkä lapasesta koska olis ollu kaikkea tähdellisempääkin kun keskeneräiset pikkumökit :D


 Etupihan rottinkisohva on kaikkien lempparipaikka.









Lapset halusivat uima-allasta, meillä sattuneesta syystä ei ne puhallettavat kahluualtaat näe toista päivää ehjänä. Saatiin ystävien kylppärirempasta yli jäänyt valurauta-amme johon mies hitsasi krouvit jalat, siitä tuli IHANA! serminä on nyt vain wanha ladon ovi, mutta jahka projekti pihavaja saapuu lähemmäs valmistumispistettä laatoitan tuon ammeen takusen, betoni alusta saa olla tuollainen rouhea. Laatat ja laasti mulla onkin, kiitos kavereiden rakennustyömaan ylijäämäerän joka eksyi meille :D
Vajasta siis puuttuu vielä katto, uusi ulkovuoraus, lauteet ja jotain ihan pientä, mutta mulla on jo hankittuna laatat, laastit, uuninluukut ja laudeliinat. Väittävät että menen asioiden edelle.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

"Terde"



Ajattelin ensin että panostamme suojaisalle takapihalle nakerteluun ja etupiha vähän jäi, mutta kun teimme aidan, rajaantui alue aika kivasti omaksi sopekseen.
Sitten Starkilta voitetut Lammin betonin pihakivet yhä lavallaan tönöttämässä kävi enenevässä määrin silmiin kummittelemaan...
Eräs lauantai aamu tartuin lapioon ja kaivoin nurmikon pois ja tein kiveyksen pohjat.



Ja rakensin pienen amupala-pation. Keskenhän sekin vielä on mutta parempi jo...
Itseasiassa ei enää tän jälkeen olla takapihalla syötykään, liekö laiskuutta kiertää talo, vai mitä, mutta aamulla ulko oven avattuani ja koirat pissatettua tohon jymähdetään, tuo on se paikka mihin paistaa aurinko ja diggaan morjenstella ohikulkevat tutut ja tuntemattomat.

Enivei, tuossa on sellaista terassi-fiilistä istuskella ja silti aita tuo vähän suojaa.




Kyllästyin tuon pienen kolmionmallisen alueen ainaiseen nurmen leikkuuseen ja kipaisin hakemassa suodatinkankaan josta ei yksikään rikkaruoho läpi puske ja levitin päälle samaa soraa jota koko piha muutenkin.
Jotenkin tuli yhtenäinen, siisti ja ennenkaikkea super helppohoitoinen.

Helppoudesta puheenollen olen istuttanut tuohon kukkapenkkiin (joka muuten aikoinaan muodostui puolivahingossa talon alta kannetuista kivistä, kun suurensimme ryömintätilaa ja teimme lisää kissanluukkuja). Marjapensaita ja monivuotisia kasveja.
Ei tarvitse joka kevät istutella ja diggaan ajatuksesta että koristekasvit on samalla syötäviä, niin lehdet kuin marjatkin.
tuohon istuskelualueen ympärille laitoin erilaisia yrttejä joita on iisiä napsia suoraan sapuskaan.


Puulaatikossa on sisältä kannettu viikuna joka palaa sisätiloihin syksyllä ja ämpärissä rakkaalta ystävältä saatu merkityksellinen ruusu joka odotti minua oven takana koskettavan kortin kera.

Takapihan istutuslaatikoissa on enää mansikkaa ja raparperiä jotka kaikki puskevat itsekseen keväällä mullista. Musta on tullut mukavuudenhaluinen ja säästäväinen puutarhuri :D

Ps. kaikki kuvassa näkyvä; ämpärit, öljylämmitin, penkki ja puulaatikko ovat dyykattuja, joko sukulaisten roskakuormasta tai metallinkeräyspisteeseen viskattuina. Samoin takana näkyvä aitaelementti on kokonaisuudessaan muualta purettu, pyysin sen meille ja sekin säästyi kaatikselta.

Meidän perhe ei kauheasti kulutustaakkaa lisää, kierrätys on sen lisäksi niin hauskaa että vaikka olisin äveriäs niin en siltikään marssisi kauppaan hakemaan valmisratkaisuja.




Yksi päivä harmittelin kun ei homma etene tarpeeksi rivakkaan ja kesällä on niin kiva tehdä kaikkea mahdollista, retkeillä, prätkäillä, käydä keikoilla, tuppautua frendin mökille, viedä skidejä uimaan, se kaikki vie osansa pihan laitosta, ei vaan tunnit riitä. (niin ja ne palkkatyöt, grr)

Mutta sitten hain muutaman vuoden takaisia kuvia torpasta ja taputin itseäni selkään.
Ihan hyvin me vedetään keskeneräisyyksistä huolimatta!



Aina on pikkuhiljaa edistytty kuitenkin...







 Tässä sama oven edusta 2015 vuonna...ja nyt kaffettelupaikkoineen.